Helge Liimatainen ja Niki ovat erottomaton parivaljakko.
Suomenpystykorva Niki ei ole pysyä karvapöksyissään, kun sen omistaja Helge Liimatainen ottaa koiran tarhasta hihnaan. Ihmekö tuo, sillä kaksikko tekee joka ilta pitkän lenkin, yleensä viidestä kymmeneen kilometriä. Ovatpa he tehneet jopa 16 kilometrinkin lenkkejä.
Niki on Liimataisen kolmas suomenpystykorva. Se oli aikoinaan luonteva rotuvalinta metsästystä harrastavalle miehelle.
Rotua käytetään metsästyksessä nykyään enimmäkseen metsäkanalintujen pyytämiseen. Koira ilmaisee haukkumalla missä lintu on ja pitää sen paikoillaan puussa.
– Käymme syksyisin metsällä niin usein, kuin vain aikaa on. Olen kotoisin keski-Suomesta, ja siellä on parempi lintukanta kuin täällä. Käymme metsällä siellä, Liimatainen kertoo.
Niki ottaa yleensä vainun ilmasta mutta käyttää tarvittaessa myös maavainua linnun löytämiseksi. Sillä on gps-panta, josta Liimatainen voi seurata sen liikkeitä. Metsällä koira voi juosta jopa 30–40 kilometriä päivässä.
Suomenpystykorva vaatiikin paljon liikuntaa voidakseen hyvin.
Nikin turkki on kauniin värinen. Suomenpystykorvan häntä kaartuu selän päälle.
Harvinaisuus kansainvälisestikin
Rodun varhaisista vaiheista ei ole täyttä varmuutta. Pidetään todennäköisenä, että suomenpystykorvan tapainen koira seurasi suomalaista metsästäjäkansaa satojen tai jopa tuhansien vuosien ajan sen siirtyessä suomalaisugrilaisilta alueilta länteen ja lopulta nykyisen Suomen alueelle. Tuolloin koiraa käytettiin apuna monenlaisen riistan pyytämisessä.
1800-luvun kirjallisuudesta löytyy viittauksia suomenpystykorvaan. Sen tavoitteellinen jalostus alkoi virallisesti vuonna 1892, jolloin tehtiin ensimmäinen rotumääritelmä. Sitä alettiin pitää vakiintuneena rotuna 1930-luvulla, ja vuonna 1979 suomenpystykorva julistettiin Suomen kansalliskoiraksi.
Rotu on jalostettu ilman risteytyksiä luonnonkannasta, mikä on maailmanmittakaavassakin harvinaista metsästyskoirilla.
Suomenpystykorva on ollut tyypillinen näky etenkin Suomen maaseudulla, mutta Kennelliiton mukaan rodun rekisteröintimäärät ovat hiljalleen laskemassa. Ne noudattelevat osittain viipeellä metsäkanalintujen kantoja.
Helge Liimatainen vie Nikin joka ilta pitkälle kävelylenkille.
Yhden ihmisen koira
Rodun historia ihmisen apulaisena metsästyksessä ei ollut koiran kannalta aina helppoa. Se joutui monesti pyytämään itse ruokansa ja taistelemaan olemassaolostaan.
Tämä on jättänyt jälkensä koiran luonteeseen, vaikka siihen onkin pystytty vaikuttamaan jalostuksen keinoin. Tyypillisiä ominaisuuksia ovat reagointiherkkyys, epäluuloisuus vieraita kohtaan, uskollisuus omalle ihmiselle sekä oman elinpiirin vartioimishalu.
Nämä ominaisuudet näkyvyt myös Helge Liimataisen Nikissä. Se ilmaisee haukkumalla, jos pihaan tulee vieraita.
– Niki on valvontakameramme pihalla, Liimatainen hymähtää.
Vaikka se ilmoittaakin vieraista, se ei ole aggressiivinen. Rodun sanotaan sopivan hyvin myös perhekoiraksi. Sitä kuvaillaan vilkkaaksi, tarmokkaaksi, rohkeaksi ja peräänantamattomaksi.
Niki on yhden ihmisen eli Liimataisen koira. Metsällä se toimii vain hänen kanssaan.
Joskus sanotaan, että suomenpystykorva ei soveltuisi ominaisuuksiensa takia kaupunkikoiraksi. Liimatainen asuu omakotitalossa Pätsiniemessä, ja koiralle on oma tarha. Irti sitä ei voi taajamassa päästää, tai se lähtisi pitkälle lenkille yksikseen.
– Metsällä Nikiä saa joskus odottaa, mutta kyllä se lopulta tulee luokseni.
Suomenpystykorvan kirsu eli nenä on aina musta.
Terve rotu
Suomenpystykorva on väriltään punaruskea. Nikillä on erityisen kauniin värinen turkki, joka on Helge Liimataisen mukaan vielä upeamman värinen, kun koira on talvikarvassa.
Turkki ei vaadi juuri muuta hoitoa kuin harjaamisen keväisin ja syksyisin, kun koira vaihtaa turkkia.
Niki asuu pääasiassa tarhassa, jossa sillä on lämmitetty koppi. Sisällä sille tulee helposti kuuma.
Rakenteeltaan rotu on keskikokoa pienempi ja neliömäinen.
– Emme ole käyneet näyttelyissä, mutta Niki pärjäisi niissä varmasti hyvin. Sillä on hyvä väri ja tasapainoinen rakenne, Liimatainen kehuu kahdeksanvuotiasta urostaan.
Rotu on yleisesti ottaen terve, eikä Nikilläkään ole ollut muita terveyshuolia kuin ampiaisenpistosta johtunut allerginen reaktio.
Lähteet: Suomen Pystykorvajärjestö, Kennelliitto
Suomalaista sukujuurta
Akaan Seudun sarjassa esitellään Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi suomalaista alkuperää olevia hyöty- ja lemmikkieläimiä.