Mervi ja Harri Maijala nousivat M/S Silver Moonin kyytiin Toijalasta viime keskiviikkona.

Hopealinjan reittiliikenne palvelee Tampere–Hämeenlinna-välillä myös Akaassa. Vakiovuoro Tampereen suuntaan poimii halukkaat kyytiin Toijalan Satamasta tiistaisin kello 15.35. Visavuoren kautta Hämeenlinnaan taas pääsee keskiviikkoisin kello 13.30. Aikataulut ovat tämän kesän osalta voimassa lauantaihin 13. elokuuta saakka.

M/S Silver Moon ei pysähdy Toijalan Satamassa, ellei joku ole jäämässä kyydistä tai tulossa kyytiin. Laivayhtiölle pitää siis ilmoittaa asiasta etukäteen, mutta lipun voi maksaa myös laivassa.

Koska M/S Silver Moon kulkee samana päivänä vain yhteen suuntaan, täytyy mahdollinen paluukyyti suorittaa muulla tavoin. Viime keskiviikkona Toijalasta Hämeenlinnaan matkustaneet Mervi ja Harri Maijala aikoivat tulla junalla takaisin. Harrille matka Hopealinjan laivoilla oli ensimmäinen, ja Mervikin on ollut kyydissä viimeksi lapsena, jolloin hän matkasi Toijalasta Tampereelle.

– 1960–70-luvun taitteessa se oli aina suuri tapaus, kun vesibussin laineet tulivat rantaan, Mervi muisteli laivalaiturin lämmössä.

Maijalat liittyivät M/S Silver Moonilla toisen pariskunnan seuraan. Kummatkin olivat ajatelleet lähteä matkalle sisävesilaivalla, koska se Harrin mukaan kuuluu akaalaiseen yleissivistykseen.

– Meillä ei ole venettä, joten muuten emme ole näillä vesillä liikkuneet, Maijalat kertoivat.

Sanna ja Aada Östman yllättivät Sannan vanhemmat Rauno ja Sinikka Lundin, jotka matkasivat M/S Silver Moonilla Tampereelta Hämeenlinnaan.

Veneilemään sen sijaan oli samaan aikaan lähdössä Viialassa asuva Östmanin perhe Sanna, Tom, Aada, 5,  ja Elias, 2. Laivalaiturilla he olivat, koska perhe päätti yllättää Tampereelta Hämeenlinnaan matkaavat Sannan vanhemmat Rauno ja Sinikka Lundin. Sinikan vilkutus laituriin saapuvan laivan kannelta paljasti, että yllätys onnistui täydellisesti.

Kommentti

Missä ovat opasteet?

Hopealinjojen uusi toimitusjohtaja Mari Vuorinen kysyi Akaan Seudussa 13. heinäkuuta, kuka Akaassa myy lippuja yhtiön laivoihin ja tiedetäänkö kaupungissa edes, että Vanajalla risteilee laiva, jonka osaomistaja Akaa on. Lippuja ei myy kukaan, eikä sitäkään ilmeisesti haluta näyttää, että ollaan maksettu sekä laivayhtiön kiinteitä kuluja että taattu yllättäviä lainoja ja rakennettu kaupungin rahoilla uusi laituri sisävesiliikennettä varten.

Äkkinäinen ei ehkä arvaa, että parkkipaikan ja pusikoiden takana Vanajan rannassa on Hopealinjankin vesibussien käyttämä laivalaituri.

Jos näistä investoinneista haluttaisiin oikeasti ottaa taloudellinen ilo ja imagollinen hyöty irti, eri puolilla Akaata lukisi suuntanuolen kera Laivalaituri ja Hopealinjat. Nyt laivalaiturista kertoo vain yksi kyltti Hämeentien ja Satamatien risteyksessä. Hopealinjasta ei ole merkkiäkään.

Satamaan on kyllä opasteet moottoritien liittymästä, mutta rantaa lähestyvälle kerrotaan vain kesäteatterista. Sattumalta ei laivalaituria voi rakennusten ja puskien takaa nähdä, ja reittien aikataulut ja muu ohjeistus löytyy vasta laiturin päästä, järvenselälle suunnatulta ilmoitustaululta.

Toimitusjohtaja Mari Vuorinen aikoo lisätä yhteistyötä Hopealinjojen omistajakuntien kanssa. Akaa voisi oma-aloitteisesti ja tehokkaammin kertoa omalla maaperällään, millä suunnalla Suomen suurimman sisävesilaivaston alus pysähtyy.

Mikko Peltoniemi