Tällainen rengas oli tarkoitus laittaa lehtopöllön poikasten ja emon nilkkaan.
Mehiläistarhaajanakin tunnettu kylmäkoskelainen Risto Niilimäki huomasi tammikuussa Kylmäkosken Eräveikkojen metsästysalueen tienoilta polttopuita hakiessaan vanhassa lehtopöllönpöntössä elämänmerkkejä; pöntön vaalenneeseen ja sammaloituneeseen pintaan oli ilmestynyt siiveniskunjälkiä. Niilimäen mieleen hiipi toive siitä, että pöntössä saattaisi pesiä lehtopöllö.
Helmikuun alussa Niilimäki ja kylmäkoskelainen Paavo Mäkelä asensivat pöntön läheisyyteen kameran, mutta sillä ei onnistuttu saamaan kuvaa pöntön asukkaista.
Jani Vastamäki asettaa jatkovarrella varustetun haavin pesäpöntön lentoaukolle.
– Maaliskuussa kävimme Paavon kanssa katsomassa mikä on pöntön tilanne. Silloin huomasimme, että siellä oli kolme munaa, Niilimäki sanoo.
Viime torstaina Niilimäki, Mäkelä ja vesilahtelainen linturengastaja Jani Vastamäki lähtivät rengastamaan poikasia. Vastamäen laskelmien mukaan poikaset olisivat jo luultavasti tarpeeksi isoja rengastusta varten. Tarkoitus oli yrittää saada rengas myös emolinnun jalkaan. Rengastuslupa Vastamäellä on ollut vuodesta 1994.
Emo saattaa kopauttaa päähän
Sää on aurinkoinen mutta kylmä seurueen saapuessa noin 300 metrin päässä pesäpöntöltä sijaitsevan metsätien laitaan. Maata peittää yöllä satanut sentin paksuinen lumikerros.
Niilimäki ja Mäkelä irrottavat tikkaat Niilimäen pakettiauton kattotelineeltä ja Vastamäki kaivaa autostaan jatkovarrella varustetun ison haavin. Korkealle ulottuva haavi ja tikkaat tulevat tarpeeseen, sillä pesäpönttö on noin viiden metrin korkeudella kuusenrungossa. Vastamäen varusteisiin kuuluvat myös lintujen jalkaan laitettavat renkaat, rengastuspihdit ja suojalasit.
Lentoaukolle asetetun haavin tarkoitus on saada pöntössä mahdollisesti oleva lintuemo kiinni.
Vastamäki kertoo, että rengastaminen ei juuri häiritse poikasten elämää.
– Ennemminkin niin päin, että emo saattaa häiritä rengastajaa. Ne ovat joskus aika aggressiivisia poikasiaan suojellessaan. Naaras on sellainen, että se saattaa jopa kopauttaa päähän, Vastamäki toteaa.
Mäkelä ja Niilimäki kantavat tikkaat autolta pöntölle ja Vastamäki huolehtii muista varusteista. Rengastusporukan saavuttua pöntölle Vastamäki asettaa haavin pöntön lentoaukolle, jotta pesässä mahdollisesti oleva lintuemokin saataisiiin kiinni. Mäkelä ja Niilimäki laittavat tikkaat kuusta vasten.
Vastamäki kiipeää mäntyyn ja avaa pöntön katon. Muu porukka odottaa kuusen juurella iloisen odotuksen vallassa. Pian odotus kuitenkin vaihtuu pettymykseen.
Paavo Mäkelä (vas.) ja Risto Niilimäki asettavat tikkaat kuusta vasten.
– Voi, Voi. Täällä on kolme munaa, Vastamäki huutaa puusta.
Vaikuttaa siltä, että emolintu on hylännyt pesäpöntön ja munat.
– Emo on jättänyt pöntön luultavasti siksi, ettei myyriä ole löytynyt riittävästi. Lehtopöllön ravinnosta noin 90 prosenttia on myyriä, Vastamäki kertoo.
Emo saattaa käydä vielä pesäpöntöllä, mutta mitään varsinaista asiaa sillä ei enää sinne ole.
Vastamäen mukaan on olemassa pienenpieni mahdollisuus, että pesintä on vielä kesken. Jos viimeinen muna oli munittu juuri ennen kuin Niilimäki ja Mäkelä kävivät viimeksi pesään kuristamassa, voi munien suhteen olla vielä toivoa. Vastamäki ei kuitenkaan jaksa uskoa siihen.
– Käykää joskus viikon päästä tarkistamassa tilanne. Mutta viimeistään vuoden päästä yritetään uudelleen, Vastamäki toteaa.
Porukka raahaa varusteet takaisin autoille. Risto Niilimäki on tilanteeseen erittäin pettynyt.
– Olin aivan varma, että pesäpöntössä olisi poikasia. Kyllä nyt harmittaa vietävästi. Siinä meni hukkaan kolme upeaa lintua, Niilimäki huokaa.
Lehtopöllö on myyräspesialisti
Jani Vastamäen mukaan lehtopöllö on Etelä-Suomen yleisimpiä pöllöjä. Sen runsaus vaihtelee myyräkantojen mukaan, sillä lehtopöllö on selkeä myyräspesialisti.
Vedettyään vesiperän Jani Vastamäki (vas.), Risto Niilimäki ja Paavo Mäkelä raahaavat varusteet autoille.
Lehtopöllö hautoo munia keskimäärin 25 vuorokautta. Sen jälkeen poikaset ovat kolmisen viikkoa pesässä, lehtopöllönaaraan lämmittäessä niitä kaksiviikkoisiksi. Tänä aikana uros tuo emolle ja poikasille ruokaa. Kolmen viikon jälkeen poikaset poistuvat pesästä. Pesästä poistuttuaan ne ovat vielä viikon verran lentokyvyttömiä. Tuon ajan ne kiipeilevät puissa.
– Ne ovat aivan uskomattoman taitavia kiipeilijöitä. Jos ne pääsevät puuhun, niitä on mahdotonta saada kiinni. Saalistamista ne alkavat harjoitella heti kun ne ovat lentokykyisiä, eli reilun kuukauden ikäisinä.
Jani Vastamäki kiipeää pettyneenä pesäpöntöltä alas. Emo on ilmeisesti hylännyt munat ja pesän.
Jani Vastamäki (vas.) ja Risto Niilimäki päättävät yrittää rengastamista viimeistään vuoden päästä uudelleen.