
Kumpulan tilaisuuteen osallistuivat muun muassa Seppo Aalto (vas.), Kauko Heikkilä, Matti Landström, Timo Koskela, Risto Ankio, Arvo Mikkonen ja Pentti Eskola.
Kumpulan leirikeskukseen Viialaan kokoontui lauantaina 22.4. Viialan Virin urheiluveteraaneja, seura-aktiiveja sekä muita urheilun ystäviä muistelemaan 1960-luvun urheilusaavutuksia. Tilaisuudessa esitettiin filmimateriaalia vuosien 1962–64 yleisurheilukisoista Viialan urheilukentältä, jossa suorituksia seurasi parhaimmillaan monituhatpäinen yleisö. Materiaali koostuu viialalaisten opettajien Antti Kaukisen ja Pentti Perttulan kuvaamista kaitafilmeistä, jotka on digitoitu. Hankkeen puuhamiehenä on toiminut Virin urheiluveteraaneihin kuuluva Risto Laitinen.
Mäkihyppyä Virin majalla
Mykkäfilmeillä esiintyvät muun muassa seiväshyppääjät Pentti Nikula, Timo Koskela ja Risto Ankio sekä yhdysvaltalaiset John Cramer ja vesilahtelaissyntyinen pituushyppääjä Pentti Eskola. Vuoden 1963 kisoissa Eskola hyppäsi kahdeksan metriä, mutta hiekan valuttua hyppyjälkeen pituudeksi mitattiin 799. Jos kahdeksan metriä olisi jäänyt voimaan, olisi Eskola ollut seitsemäs kahdeksan metrin ylittäjä maailmassa.
– Kyllähän se silloin harmitti, mutta ei enää myöhemmin, kun Helsingin olympiastadionilla hyppäsin 804, jolla pääsi maailmassa viiden sakkiin, kertoo Kumpulan tilaisuuteen osallistunut, nykyisin Tampereella asuva Eskola.
Eskolan ensimmäinen seura oli Vesilahden Veikot, mutta kilpaurallaan poliisimies edusti Tampereen Poliisi-Urheilijoita. 1950-luvulla Eskola on ollut yhden vuoden myös Viialan Virin jäsen. Virin puheenjohtaja Aake Piirto edellytti poikien liittyvän seuraan, jos nämä halusivat kilpailla palkinnoista Virin majalla järjestetyissä kisoissa, jossa hiihdettiin ja hypättiin mäkeä.
– Liityin seuraan, hyppäsin mäkeä ja olin kolmas. Kaksi hyppyä piti pysyä pystyssä ja minä pysyin. Kolmannen hyppäsin niin lujaa kuin pystyin ja kierin alas jäälle. Sen jälkeen en uskaltanut enää laskea mäkeä. Keväällä olin kaksi kertaa mukana myös maastojuoksuharjoituskisoissa. Siinä oli minun Virin edustukseni, Eskola toteaa.
Urheilijat esikuvina

Leena Ilmivalta (o.s. Anttila) tapasi Risto Ankion (oik.) ja Timo Koskelan monen kymmenen vuoden jälkeen Kumpulassa. Kaikki kolme ovat urheilleet Virissä.

Viialan Sanomat kertoi 4.12.1958 Virin palkituista: Risto Ankio (vas.), Leena Anttila (nyk. Ilmivalta) ja Timo Koskela.
Virissä 1980-luvulta -90-luvun puoliväliin toiminut, seuran entinen puheenjohtaja Seppo Aalto muistelee, kuinka hän 1960-luvun alussa nuorena poikana pyöräili Lempäälän puolelta Viialan urheilukentälle katsomaan kisoja ja kuuluisia urheilijoita.
– Katselin kentän puolella seiväshyppytelineiden vieressä, kun mestarit hyppäsivät. He olivat siihen aikaan meidän idoleitamme. Kisojen jälkeen menimme saunan taakse omille hyppypaikoille ja kuvittelimme olevamme Nikuloita ja Ankioita, Seppo Aalto kertoo.
Virin parhaat koolla
Viialan Virin parhaana tyttöurheilijana vuonna 1958 palkittu Leena Ilmivalta (o.s. Anttila) tapasi monen kymmenen vuoden tauon jälkeen Kumpulassa Risto Ankion ja Timo Koskelan, joista Ankio palkittiin vuonna 1958 Virin parhaana miesten ja Koskela nuorten sarjassa. Ilmivalta muistaa, kuinka hän poseerasi seiväsmiesten kanssa Viialan Sanomien kuvassa.
– Olen ollut kovin kiitollinen, että olin mukana Virissä. Viri koulutti minua, ja muutenkin urheiluaika oli hyvää aikaa. Se säästi monelta pahalta. Tykkäsin kauheasti kaikesta urheilusta, mutta kolmiottelussa menestyin yleensä parhaiten, Ilmivalta kertoo.
Ilmivalta ja Timo Koskela muistelevat Lapin koulun opettajaa Into Korpista, joka Ilmivallan mukaan oli Virin sielu. Koskelan mukaan Korpinen ja Rasin koulun opettaja Rafael Tarkki innostivat lapsia muun muassa telinevoimisteluun.
– Sen seurauksena minä voitin vuonna 1952 Suomen mestaruuden Valkeakoskella koulun suurjuhlissa, jossa 9-vuotiaana kilpailin 13-vuotiaiden sarjassa. Leuhkin aina sillä, että päihitin Tampereen Sisun Hannu Rantakarin, josta tuli Tokion olympialaisten pronssimitalimies telinevoimistelussa hypyssä, Timo Koskela kertoo.
Virin yleisurheilukisoja kuvanneen opettaja Pentti Perttulan lapset, pääkaupunkiseudulla nykyisin asuvat Tuija Oksanen, Terttu Perttula ja Jukka Perttula kertovat isänsä kuvanneen ahkerasti monenlaista muutakin, kuten kouluelämää ja perhetapahtumia.
– Isä teki 1960-luvun alussa myös animaatioita esimerkiksi verenkierrosta koulun käyttöön, Terttu Perttula kertoo.
Perttula toimi johtajaopettajana ja asui perheineen Heinäsuon koululla, minkä lisäksi on opetti lukiossa ja työväenopistossa. Perttula oli myös taiteilija ja kunnan taideasiamies.
Urheilun extreme-tapahtumia
Digitoidut filmit luovutettiin tilaisuudessa Risto Ankiolle, Timo Koskelalle, Risto Laitiselle, Pentti Perttulan lapsille, Pentti Eskolalle, Akaan Seudulle, Viialan Virille ja Seivästallin ry:lle, joka kehittää seiväshypyn valmennus- ja kilpailutoimintaa sekä vaalii perinteitä. Seivästallia tilaisuudessa edustaneen Raimo Eskolan mukaan Viialan filmimateriaali on ainutlaatuista.
– Tällaista, josta selviää kilpailutapahtuman kokonaisuus, yleisömäärä, suorituspaikat ja jossa on mukana muidenkin lajien urheilijoita, ei ole tullut eteen. Tämä on sellainen perinneteko, jota saa hakea, Eskola kiittelee.
Eskola kertoo, että Viialassa 1960-luvulla vallalla ollut seiväshyppybuumi oli urheiluilmiö, jota esiintyi myös muilla paikkakunnilla. Eskolan mukaan lajin suosiota nostattivat muun muassa maailmanennätysmies Pentti Nikula sekä terässeipään vaihtuminen lasikuituun.
– Maailmanennätys ja taipuvat lasikuituseipäät tekivät seiväshypystä extreme-tapahtuman, jolla oli sekä suuri viihde- että urheiluarvo, Eskola toteaa.

Viialan kentällä yleisurheilukisoja kaitafilmanneen Pentti Perttulan lapset Jukka Perttula, Terttu Perttula ja Tuija Oksanen kertovat isänsä kuvanneen myös koulu- ja perhetapahtumia.

Seppo Aallon (vas.) mukaan urheilijat olivat 1960-luvun nuorten esikuvia. Tampereen Poliisi-Urheilijoita edustanut Pentti Eskola hyppäsi vuonna 1963 Viialan kentällä pituutta melkein kahdeksan metriä.