Kaikkien aikojen kuntauudistus sote on ollut valmisteltavana pitkään. Monisatasivuinen lakikoonnos on pianaikaan eri lausunnonantajien hyppysissä. Niin kauan on asiaa jo puitu, että soisi hiljalleen konkreettisten täytäntöönpanotoimenpiteiden alkavan hahmottua. Aikaa on loppujen lopuksi vähän näin suuriin uudistuksiin.
Maakunta vastaa keskeisistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Kunnille jää edelleen merkittäviä tehtäviä vastuulleen. Pian otetaan kunnista mittaa ja alkaa selvitä, missä on elinvoimaa ja missä ei.
Yliopistotutkija Jenni Airaksinen valotti Tampereella pidetyillä alue- ja paikallishallintopäivillä tulevaisuuden kuntaa ja kunnan tulevaisuutta. Erään tulkinnan mukaan sote merkitsee vahvojen peruskuntien näivettymistä kohti toisarvoisia paikallishallinnon asioita, puhdasta puuhastelua. Maakunta kuorii kerman.
Toisaalta taas voi ajatella, että vapauden lisääntyessä ja säätelyn ja ylhäältä tulevan ohjauksen vähentyessä ja ohentuessa kunnat kulkevat kohti paikallishallinnon ideaalitilaa. Kunnat olisivat aitoja paikallishallintoyksikköjä, joissa sisällöllä olisi merkittävä asema hallinnon sijaan. Kermat kirnutaan kotona.
Olennaista olisi nyt oivaltaa, että ylhäältä valtion tai edes maakunnan taholta ei tulla sanomaan, mihin kunta pyrkii tai mitä se tavoittelee. Sote on sote, mutta mitä muuta.
Keskeinen kysymys on, mitä kunta tulevaisuudeltaan haluaa? Tätä pitää alkaa pohtia ja rakentaa nyt eikä ”kattellaan ny”-mentaliteetilla odotella soten tuloa. Tulevaisuuden kunnalla voi olla monta profiilia: se voi keskittyä asukaslähtöisyyteen, se voi profiloitua kokeilevana kuntana, se voi keskittyä elinkeinoasioihin ja yhdistää edellä mainitut, se voi etsiä missionsa virittämällä koulumaailmaa huippuunsa.
Se voi myös jättäytyä auringonlaskun ja loputtoman säästämisen ja alasajamisen mantraan. Airaksinen käytti tästä ilmaisua saattohoitokunta.
On selvää, että kunnat ja maakunnat ovat erilaisia. Se on hyväksyttävä. Tulevaisuudessa pärjäävät kehittämishakuiset ja -haluiset kunnat, kaavoitukseen panostavat kunnat ja koulutuksen kunniassa pitävät kunnat. Ennakoivan toiminnan merkitys on aivan keskeinen. Tulevaisuutta ei voi rakentaa peruutuspeiliin tuijottamisen ajattelutapaan.
Myös Akaassa on aika nostaa asiat keskusteluun ja valokeilaan. Onko meillä jokin tulevaisuuden kehitysmaisema vai suunnistammeko kohti saattohoitoa?
Kunnallisvaalit ovat vajaan kahdeksan kuukauden kuluttua. Aiheen pohtiminen ei ole kiellettyä myöskään johtavilta viranhaltijoilta. Itseasiassa se on heidän työnsä.
Timo Rajala