Kirjailijat Väinö Linna ja Paavo Rintala kuvasivat sodan jälkeen kirjoissaan suomalaisia lottia tavalla, joka loukkasi monia. Suojeluskuntajärjestöä alunperin tukemaan perustettu Lotta Svärd-järjestö oli kaiken lisäksi Neuvostoliiton vaatimuksesta 1944 lakkautettu, joten aika ei sallinut lottien puolustautua. Kuitenkin talvi- ja jatkosodan armeijan apuna sotatoimialueella toimi 19 000 lottaa. Kotirintamatehtävissä työskenteli päätoimisesti noin 50 000 lottaa ja oman työnsä ohella apulaisina vielä 100 000 lottaa.
Kaarinan hiuksista löytyy täitä, joten palmikko saa lähteä. Tämän pöydän ympärillä nähdään Rakas lotta rooleissa Jenni Polakovski (vas.), Anne Myllymäki, Anna Toriseva, Susanna Nieminen ja Mira Flinkman. (Kuvat Arto Mantela)
Lotat muun muassa muonittivat, hoitivat haavoittuneita, pesivät sankarivainajat arkkuihin, valvoivat torneissaan ilmatilaa, työskentelivät viestikeskuksissa ja huolsivat sekä täydensivät rintamajoukkojen vaatetusta. Panos ei ollut vähäinen, mutta julkinen kiitos tuli vasta 1990-luvulla.
Viialan Teatterissa esitettävä Inkeri Kilpisen vuonna 1990 kirjoitettama Rakas lotta-näytelmä kertoo lottista kenttäsairaalassa 1942.
Liikkeelle lähdetään, kun päähenkilö Kaarina, Ulla-Maija Heiskanen, muistelee vanhana hieman pateettisesti pojantytär Kaarille, Jenni Polakovski, nuoruuttaan siellä jossain. Sota ja kuolema ovat koko ajan läsnä. Silti oman parakin pöydän ääressä pohditaan hyvinkin arkisia asioita, toki rakkauttakin. Ja kun poikkeusolojen elämään juoksutetaan vänrikkiä, kersanttia, alikersanttia ja sotamiestä, ihastutaan ja rakastutaankin. Se on luonnollista. Kaukopartioon lähtevien miesten perään haikaillaan, kunpa ei mitään sattuisi.
Kaarina on papin tytär, jonka seurakunnan pasifistipappi haluaisi vaimokseen. Pekko Rajala vie fanaattisen papin pienen roolin läpi hyvin. Kaarina haluaa kuitenkin itsenäistyä, ja lottakomennus rintamalle on onnen täyttymys. Isänmaa ja oma vapaus. Siinä missä Kaarina nykyajassa on vakaa ja ehkä edelleen hieman katkerakin, on nuori Kaarina, Mira Flinkman, täynnä voimaa, omaa tahtoa ja unelmiakin. Mira Flinkmanin vahva roolisuoritus kannattelee näytelmää.
Sota tuhosi tämän rakkauden. Nuori Kaarina, Mira Flinkman, vänrikkinsä Ville Palosen paunoissa. Vanhempi Kaarina, Ulla-Riitta Heiskanen, katsoo nuoria surullisena.
Ja mukava on kuunnella lottien Anne Myllymäen, Susanna Niemisen, Jenni Polakovskin ja Anna Torisevan keskustelua pöydän ympärillä. Tarina kulkee ja ilo pyrkii pintaan, vaikka välillä lentokoneen ääni pilaa tunnelmaa. Taistelukohtaus, jossa sotamies menetetään tuo myös räiskeineen sodan liki, samoin pommitus, missä Kaarinan rakastettu vänrikki kaatuu. Ja juuri ehdittiin iloita tulevaista häistä.
Yleisön tekee mieli taputtaa hyville roolisuorituksille, mutta kun ei oikein voi. Kyllä voi.
Vänrikkiä näyttelevä Ville Palonen voisi hieman mietiskellä osaansa. Ensi-ilta meni jännittäessä. Toista olivat ujo sotamies Pekko Rajala ja suulas kersantti Janne Petäjä. Janne Petäjä on toinen henkilö, joka kannattelee hyvällä suorituksella näytelmää. Juha Polakovski sotasairaalassa toipuvana alikersanttina tuo tarinaan lisää kerroksellisuutta. Sotainvalidejakin on keskuudessamme.
Rakas lotta on takautuma. Kaarina menee velvollisuudesta naimisiin pasifistipappinsa kanssa. Äiti saa jäädä asumaan pappilaan, josta ajanoloon tulee kesäpaikka. Aika rohkea veto on pistää pojantytär pohtimaan Kaarinan avioliittoa. Väite, ettei Kaarina olisi nuoruuttaan elänyt, kumoutuu hienosti nuoren kyseenalaistuksiin.
Lottien tehtävänä oli kirjoittaa tarvittaessa myös toipuvien sotilaiden kirjeitä. Anne Niittymäki, Juha Polakovski ja Mira Flinkman.
Karin löytää Kaarinan vanhan lottpuvun. Jenni Polakovski ja Ulla-Riitta Heiskanen.
Kaukopartiomiehet ovat saapuneet. Pekko Rajala, Janne Petäjä ja Ville Palonen
Viialan Teatteri on nostanut itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna esiin tärkeän aiheen, lotat. Arto Mantela on saanut ryhmän toimimaan. Esitys on aito ja ehyt kokonaisuus, ajanoloon rutiini vielä kasvaa. Pontevasti esitetään myös näytelmän laulut, ja Juha Polakovskin tulkitsema Veteraanin iltahuuto on huikea esitys. Silmä kostuu illan aikana useamman kerran.
Juha Kosonen